18.3.2019

Kaikki kunnossa

Tänään on ollut kyllä aika raskas päivä. Palasin eilen illalla viikonloppureissulta Belgiasta ja odotin jo hieman normaaliin arkeen palaamista. Normaalia arkea saa näköjään odottaa vielä ainakin päivän verran. Hyppäsin aamulla pyörän selkään ja lähdin luentoa kohti. Luennolla sitten puhelimeeni alkoi virrata viestejä huolestuneilta kavereilta ja perheenjäseniltä ja uutiset täyttyivät ilmoituksista, että Utrecthissa on ollut ampumisvälikohtaus ja tekijä on vapaalla. Siinä sitten pohdittiin luokan kanssa, että onko turvallista lähteä kotiin vai mitä ihmettä tapahtuu. Lopulta yliopisto laitettiin muutamaksi tunniksi lockdowniin, eli ulos eikä sisään ei päässyt kukaan. Siellä sitten odoteltiin, kunnes ihmisiä alettiin päästää omalla vastuulla ulos ja saatiin kulkea rakennuksesta toiseen. Osa lähti kotiin, mutta minä sekä suurin osa luokasta jäätiin vielä odottamaan lisää uutisia. Puoli viiden aikoihin, eli viisi tuntia välikohtauksen jälkeen, poliisi vihdoin ilmoitti, että kaikki voivat palata kotiin. Onneksi olin pyörällä liikenteessä, sillä julkinen liikenne oli pysäytetty kokonaan ja takseja oli erittäin hankala saada. Kämppis oli ollut myös jumissa yliopistolla, joten pystyttiin pyöräillä samaa matkaa kotiin. Kotona odotti onneksi kavereiden yllätyksenä lähettämä ruisleipä, joka piristi kyllä mieltä. Aivan kamala, että itselle jo niin tärkeässä kaupungissa tapahtuu jotain tällaista ja vaihtoaikaa varjostaa huoli. Ei kuitenkaan voi liiaksi pysähtyä miettimään, vaan elämä jatkuu. Nyt ajattelin loppupäivän katsoa netflixiä ja aloittaa arjen uudestaan sitten huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti