Vaihto lopussa

Enää pari hassua päivää jäljellä vaihtokeväästä. Tuntuu että toistan itseäni, mutta miten aika onkin mennyt niin nopeasti. Kuitenkin samalla myös tuntuu, että olisin ollut täällä reilun neljän kuukauden sijasta vähintään vuoden. Tämä kevät on kyllä ollut aika unohtumaton ja vaikka nyt kaipaankin Suomeen jo todella paljon niin tiedän, että hetken kuluttua minulla on tänne kova ikävä. Siitäkin huolimatta, että vaihto on ollut itselleni myös henkisesti välillä aika raskas, en kadu hetkeäkään että päätin lähteä tänne. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen oppinut itsestäni todella paljon sekä kasvanut vieläkin itsenäisemmäksi. On ollut rohkaisevaa huomata, että kyllä sitä selviää oman mukavuusalueen ulkopuolellakin. Nyt on kuitenkin aika nauttia vielä viimeisistä päivistä täällä, nähdä kavereita ja käydä tekemässä vielä viimeiset kierrokset ympäri Utrechtia. Sitten onkin aika palata omaan kotiin paljon uusia muistoja ja kokemuksia rikkaampana.

 

Millaista on opiskelu Utrechtin yliopistossa?

Näin vaihdon loppupuolella on hyvä kirjoitella tänne opiskeluista Utrechtin yliopistossa. Täällä lukuvuosi jakautuu neljään blockiin eli jaksoon. Tämä tarkoittaa, että mun vaihdon aikana mulla on ollut kaksi blockia, joiden välissä oli parin viikon pääsiäisloma. Mulla oli vähän pidempi loma kuin joillain mun vaihtokavereilla, koska kurssit joita olin valinnut ensimmäiseen blockiini loppuivat aika aikaisin. Yhteen blockiin on tyypillistä valita kaksi kurssia ja ainakin humanistisella puolella jokainen kurssi on laajuudeltaan 7,5 ect:ä. Eli mulle kertyy vaihdon ajalta 30 opintopistettä ja Kela taitaa vaatia 20, että on oikeutettu tukiin. Omassa tapauksessa Utrechtissa suoritetut kurssit tulee hyväksiluettua mun maisterin tutkintoon, sillä sain kevään aikana suoritettua valmiiksi kandidaatin tutkintoni Vaasan yliopistossa. 

Mitä kursseja olen täällä käynyt:

Kaikki valitsemani kurssit on humanistisen tiedekunnan, media- ja kulttuuriopintojen osastolta. Itselle tämä tuntui sopivalta, sillä maisteriohjelma johon jatkan, on digitaalisen median maisteriohjelma. Ensimmäisessä blockissa kävin kurssit Introduction to new media sekä Community art. Varsinkin new media -kurssilla käsiteltiin jonkin verran samoja asioita, joita jo omissa kandiopinnoisani on tullut vastaan, mutta hieman syvällisemmin. Community art -kurssi oli mulle taas aivan täysin uutta asiaa, mutta ihan mielenkiintoista. Luentojen lisäksi otettiin osaa community art -projektiin ja osallistumisen arvosteltiin osana kurssisuoritusta. 

Nyt käynnissä olevassa blockissa mulla on kursseina Introduction to television studies sekä Gender, visuality and technology. Molemmissa kursseissa on itselle tuttuja aiheita, mutta jälleen kerran hieman syvemmin tarkasteltuina. Itselle visuaalisuus ja "visual culture" on aina olleet yksi kiinnostavimmista asioita viestinnässä ja kirjoitinkin kandini visuaalisesta viestinnästä, joten koin, että varsinkin Gender, visuality and technology -kurssi voisi antaa lisää näkökulmia tähän. Loppujen lopuksi vaihto-opiskelijana sai valita aika vapaasti itseään kiinnostavia kursseja laajasta englanninkielisestä tarjonnasta, eikä tarvinnut pysyä edes oman tiedekunnan sisällä. Kunhan vähintään puolet kursseista oli omaa alaa. 

No millaista se opiskelu sitten on täällä:

Kurssit jaetaan täällä tyypillisesti luentoihin ja seminaareihin. Luennoissa paikalla ovat kaikki kurssin osallistujat, mutta seminaarit on jaettu pienempiin ryhmiin. Ihan niin kuin Suomessakin on luentoja ja harkkaryhmiä. Varsinkin seminaareissa on läsnäolopakko ja sitä myös seurataan. Myös joillain luennoilla kiertää nimilista. Jokaiselle luennolle ja seminaariin täytyy myös olla luettuna x-määrä artikkeleja tai tekstejä, jotka on ilmoitettu etukäteen syllabuksessa. Aika hyvin olen löytänyt tarvittavat tekstit joko netistä, yliopiston sivuilta tai sitten ne on jaettu meille luennoilla. Hirveästi ei meinaa houkuta ostaa 60:n euron kirjaa yhden kurssin takia. Lukemisten lisäksi seminaareihin tarvii usein valmistella "study questioneita" tai joitain muita pieniä tehtäviä. Täällä opiskelu todellakin tapahtuu tasaisesti koko kurssin aikana, eikä riitä, että viimeisenä iltana ennen tenttiä pänttää kurssin asioita. 

Kurssien suoritustavat vaihtelevat jonkin verran. Tyypillistä on, että kurssiaktiivisuus vaikuttaa arvosteluun, sillä seminaareissa sinun odotetaan ottavan osaa keskusteluun sekä todellakin tekevän annettuja tehtäviä. Lisäksi blockin puolivälissä täytyy yleensä palauttaa "midterm paper", jonka pituus on vaihdellut omilla kursseilla 700-1500:n sanan välillä. Ei siis onneksi kovin iso urakka. Kurssin viimeinen palautus eli "lopputyö" onkin vaihdellut omilla kursseilla eniten. New media - ja television studies -kursseilla on viimeisenä ihan tuttu ja turvallinen kirjallinen tentti. Visuality-kursilla meidän tulee lopuksi palauttaa 3000:n sanan essee valitsemastamme aiheesta, joka liittyy kurssilla käsiteltyihin aiheisiin. Community art -kurssilla lopputyönä oli tehdä ryhmän kanssa 15:n minuutin "reflective document", jossa käsiteltiin meidän community art -projektia sekä reflektoitiin sitä kurssin aiheisiin. 

Eniten minua on täällä hämmentänyt kurssien arvostelu, sillä tässä asteikossa ei ole mun mielestä yhtään mitään järkeä. Suoritukset ja kurssit arvostellaan siis asteikolla 1-10. Ei siinä vielä mitään, mutta mikä tahansa alle 5,5 on automaattisesti hylätty. En sitten tiedä mihin niitä pienempiä arvosanoja tarvitaan. Määrittämään, että kuinka hylätty työ sitten loppujen lopuksi oli? Täällä on myös erittäin haastavaa saada arvosanaksi 9 ja 10 on kuulemma lähes mahdottomuus. Omasta mielestäni ei ole mitään järkeä kehittää asteikkoa, jossa parasta arvosanaa ei voi edes saada, sillä sehän vain latistaa motivaatiota yrittää parastaan. Sanoja suoraan ylisuorittajan suusta, haha. 

...

Opiskeluista ei todellakaan vaihdon aikana ole ollut puutetta ja jos omiin opintoihin Suomessa pitäisi verrata, niin täällä on todella saanut tehdä enemmän töitä opintopisteiden eteen. Tosin kurssit ovat myös olleet laajempia, sillä tavallisesti viestinnän kurssit ovat olleet viiden nopan suuruisia. Utrechtin kova taso oli kyllä tiedossa jo ennen tänne tulemista, mutta kaikki ennakkotiedot todellakin pitivät paikkansa haha. Vielä reilu kuukausi tiukkaa opiskelua ja vaihtoelämää edessä! Jos herää jotain kysymyksiä vaihdosta, opiskelusta tai Utrechtista ja Hollannista ylipäätään, niin kysykää pois!

King's Day Amsterdamissa

Täällä Hollannissa vietettiin viime viikonloppuna (27.4.) King's Dayta, eli kuningas Willem-Alexanderin syntymäpäivää. Vielä kuusi vuotta sitten kuningattaren ollessa vallassa, juhlittiin Queen's Dayta, joka oli 30.4. Kuulemma vielä nykyäänkin Hollantiin saapuu kourallinen turisteja, jotka eivät ole päivittäneet kalentereitaan, ja juhlistavat kuninkaallista juhlapäivää huhtikuun viimeisenä. King's Day, tai hollanniksi Koningsdag, on kansallinen juhlapäivä, jota juhlistavat kaikki vauvasta vaariin. Paikat koristellaan oransseilla viireillä ja sun muilla koristeilla koristeilla, ja ihmiset pukevat päällensä mitä tahansa oranssia. Tämän "ilmiön" nimi on oranjegekte eli orange graze. Tätä tapahtuu Hollannissa esimerkiksi suurien urheilutapahtumien sekä King's Dayn aikana. Oranssi siksi, että se on Hollannin kuningasperheen väri, the House of Orange-Nassau.

Me lähdettiin kavereiden kanssa koko King's Day -viikonlopuksi Amsterdamiin. Hotelli meillä oli varattuna ESN-Netherlandsin ja Yes-Tripin kautta Amterdamin Amstelista. Metrolla matka taittui hetkessä eikä kävellenkään aikaa kulunut kuin puolisen tuntia. Perjantaina eli 26.4. kaupunki oli täynnä King's Night -juhlia. Kierreltiin ilta ympäri Amsterdamin keskustaa ja pysähdytiin muutamissa katubileissä, jonka jälkeen päädyttiin terassille istuskelemaan hetkeksi. Palattiin keskiyön maissa jo takaisin hotellille, sillä seuraavasta päivästä oli tulossa aika pitkä. 

Aamupalan jälkeen suunnattiin takaisin kohti Amsterdamin keskustaa ja kaikkialla oli vielä aika hiljaista. Ihmiset pystyttelivät vasta kojuja ja kioskeja ja kaikkialla näkyi lähinnä lapsiperheitä sekä turisteja. Käytiin lounaalla ja seurattiin kanaalin varrelta ihmisten party boateja. Kanaalien luvatussa maassa kun asutaan, niin totta kai juhlat tapahtuvat puoliksi veneissä. Koska säät ei olleet aivan meidän puolella ja vettä satoi kuuroissa kaatamalla, päätettiin palata vielä hetkeksi hotelille ja palata parin tunnin päästä katsomaan menoa uudelleen. Myöhemmin kaupungille oli saapunut selvästi enemmän ihmisiä ja jouduttiin puolivahingossa ainakin kolmen ison katubileen keskelle. Kanaalien kulmissa oli aina joku DJ soittamassa ja ihmisiä oli kerääntynyt ympärille festarien malliin. Loppuillasta suunnattiin kohti Amsterdamin "satamaa", sillä meillä oli liput ESN-Netherlandsin bileristeilylle 600 muun vaihtarin kanssa. Muutaman tunnin tanssimisen ja koko päivän kävelyn jälkeen oltiin sen verran poikki, että suunnaattiin Burger Kingin kautta hotellille nukkumaan. Ja sunnuntaina otettiinkin aamupalan jälkeen heti juna takaisin Utrechtiin. 

Kokonaisuudessaan King's Day oli todella hauska kokemus ja oli huippua nähdä koko maa hyväntuulisena ja juhlimassa yhdessä. Täytyy rehellisesti sanoa, että kyllä siinä Suomenkin vappu kalpeni rinnalla haha. Paljon ei tullut pidettyä puhelinta viikonlopun aikana esillä ja kuvailtua, joten tällä kertaa mennään näillä kolmella kuvalla.

Tulppaaneja ja juustoa

Olisinko oikeasti viettänyt kevättä Hollannissa, jos en olisi käynyt seikkailemassa puistossa, joka on täynnä tulppaaneja? Maaliskuun lopussa tehtiin ESN:n kanssa päiväreissu Keukenhofiin, joka on siis Lissen kunnassa sijaitseva puisto, joka on täynnä erilaisia kukkia ja puita. Se on turisteille auki maaliskuusta toukokuuhun.  Ja turisteja riitti. Ehkä myös auringonpaisteella ja 20 asteen lämpötilalla oli jotain tekemistä sen kanssa haha. Kaiken kaikkiaan puisto oli todella ihana, vaikka ihan kaikki kukat eivät olleetkaan täydessä kukoistuksessaan. Joten, jos satutte Hollantiin maalis-toukokuussa ja pidätte kukista, niin voin suositella vierailua Keukenhofissa! Omat eväät tosin kannattaa pakata mukaan, koska kuten arvata saattaa, hinnat ovat turistikohteen mukaiset. 

Muutaman tunnin kukkien seassa seikkailun jälkeen, suuntasimme kohti Goudaa, juuston luvattua kaupunkia. Kuten nimestä saattaa arvata, Gouda-juusto on täältä kotoisin. Kuten ilmeisesti jo aiemmin mainitsemani Stroopwafelit. Saavuttiin Goudaan ehkä hieman liian myöhään, sillä kaikki paikat olivat jo menossa kiinni. Pieni kaupunki oli nopeasti kävelty läpi ja lopulta löydettiin yksi mukavan oloinen kahvila, joka oli vielä auki. Istuttiin siellä sitten pari tuntia ja odotettiin, että mentiin koko ESN-porukalla syömään perinteisiä hollantilaisia pannukakkuja. Olihan se Gouda siis ihan söpön oloinen kaupunki, mutta totta puhuen kerran vierailu riitti kyllä oikein hyvin. 

Vaihdon puoliväli alkaa nyt häämöttää ja veikkaan, että huhtikuu tulee vain hujahtamaan ohi. Mulla oli täällä viime viikolla vierailemssa rakkaita ystäviä Vaasasta, nyt vietän lomaa yliopistolta ja  seuraavaksi on tarkoituksena lähteä reissaamaan muutaman ystävän kanssa, jotka viettävät kanssa omaa vaihtoaan, tosin Tanskassa. Reissun jälkeen alkavatkin jälleen kurssit, mutta kauan ei arkea ehdi viettää, ennen kuin on aika juhlia hollantilaista juhlapyhää King's Dayta. Mutta näistä kaikista enemmän sitten myöhemmin.

Viikonloppureissu Ghentiin

Palataanpa noin parin viikon takaisiin tunnelmiin, kun lähdetiin ESN-reissulle Ghentiin, Belgiaan. Saavuttiin perille perjantai-iltana ja kun oltiin saatu asetuttua hostelliin, niin kokoonnuttiin porukalla alakerran baariin, josta suunattiin ESN-Belgian järjestämiin bileisiin. Lauantaina meille olikin sitten luvassa veneajelu Ghentin kanaaleilla sekä kiipeäminen kirkontorniin, josta oli mahtavat näkymät kaupungin ylle. Mutaman tunnin vapaa-aika vietettiin kavereiden kanssa lounastaessa ja vain ympäriinsä kävellessä. Päivän askelmäärä oli kyllä reilusti yli tavoitelukemien. Illemmalla kokoonnuttiin vielä koko ESN-poppoo syömään yhdessä, josta suunnattiin myöhemmin kaikki omiin suuntiimme viettämään iltaa. Meidän porukka suuntasi hostellin kautta läheiseen pubiin istuskelemaan ja maistelemaan belgialaisia oluita. Maassa maan tavalla, eikö niin? Josta tulikin mieleeni, jos käytte Belgiassa, niin maistakaa niitä (kuuluisia) vohveleita, joita löytää joka nurkalta! Taivaallisia! Sunnuntaina kierreltiin vielä hieman ympäriinsä ja puolivahingossa eksyttiin myös Graffiti-kadulle, joka muutamassa matkaoppaassa mainittiinkin käymisen arvoisena paikkana. Sen enempää vinkkejä en Ghentistä osaa antaa, sillä mentiin koko viikonloppu aika fiilispohjalla ja ihmeteltiin asioita sen mukaan, mitä eteen sattui osumaan, haha. Välillä paras tapa tutustua kaupunkiin on vaan rennosti seikkailemalla. Kaupunkina Ghent oli kyllä erittäin ihastuttava ja kaunis! Ja viikonlopussa ehti nähdä ja kokea paljon kaikenlaista.

Tässä kevään aikana suunnitelmissa on vielä ainakin kaksi vierailua Belgian puolelle, mutta eri kaupunkeihin. Täältä Hollannista on niin helppo reissata etelänaapurin puolelle, että täytyyhän siitä ottaa kaikki irti! Pari tuntia junalla tai bussilla, ja lompakkokin kevenee vain kympin verran. Joten, jos jollain on suunnitelmissa viettää Hollannissa aikaa vähän pidempään, niin kannattaa ehdottomasti harkita myös vierailua Belgian puolelle!

 

Kaikki kunnossa

Tänään on ollut kyllä aika raskas päivä. Palasin eilen illalla viikonloppureissulta Belgiasta ja odotin jo hieman normaaliin arkeen palaamista. Normaalia arkea saa näköjään odottaa vielä ainakin päivän verran. Hyppäsin aamulla pyörän selkään ja lähdin luentoa kohti. Luennolla sitten puhelimeeni alkoi virrata viestejä huolestuneilta kavereilta ja perheenjäseniltä ja uutiset täyttyivät ilmoituksista, että Utrecthissa on ollut ampumisvälikohtaus ja tekijä on vapaalla. Siinä sitten pohdittiin luokan kanssa, että onko turvallista lähteä kotiin vai mitä ihmettä tapahtuu. Lopulta yliopisto laitettiin muutamaksi tunniksi lockdowniin, eli ulos eikä sisään ei päässyt kukaan. Siellä sitten odoteltiin, kunnes ihmisiä alettiin päästää omalla vastuulla ulos ja saatiin kulkea rakennuksesta toiseen. Osa lähti kotiin, mutta minä sekä suurin osa luokasta jäätiin vielä odottamaan lisää uutisia. Puoli viiden aikoihin, eli viisi tuntia välikohtauksen jälkeen, poliisi vihdoin ilmoitti, että kaikki voivat palata kotiin. Onneksi olin pyörällä liikenteessä, sillä julkinen liikenne oli pysäytetty kokonaan ja takseja oli erittäin hankala saada. Kämppis oli ollut myös jumissa yliopistolla, joten pystyttiin pyöräillä samaa matkaa kotiin. Kotona odotti onneksi kavereiden yllätyksenä lähettämä ruisleipä, joka piristi kyllä mieltä. Aivan kamala, että itselle jo niin tärkeässä kaupungissa tapahtuu jotain tällaista ja vaihtoaikaa varjostaa huoli. Ei kuitenkaan voi liiaksi pysähtyä miettimään, vaan elämä jatkuu. Nyt ajattelin loppupäivän katsoa netflixiä ja aloittaa arjen uudestaan sitten huomenna!

Havaintoja Hollannista

Nyt kun vaihtoa on kulunut puolitoista kuukautta, olen hyvin ehtinyt tutkailla hollantilaista kulttuuria ja tehdä omia havaintojani. Hollantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, joten mitään sen suurempia kulttuurishokkeja en ole täällä kokenut. Lähinnä sellaiset pienet asiat (kuten vesihanat, joissa kylmää ja kuuma vettä ei säädetä eri nupeista, tai kunnollinen talojen eristys), joita on pitänyt niin itsestäänselvyyksinä Suomessa ja jotka ovat täällä eri tavalla, ovat välillä hiertäneet eniten. Mutta kaikkeen tottuu ja elo on kaiken kaikkiaan täällä kuitenkin tosi helppoa. Tässä kuitenkin muutama havainto Hollannista.

1. Lounaaksi syödään leipää ja strösseli on normaali asia laittaa leivän päälle

Hollantilaisten perus lounas on leipää jossain sen muodossa. Kaduilla on kioskeja ja ruokakärryjä, joista voi ostaa sämpylöitä mukaan, lounalistoilta löytyy aina kattava valikoima otsikon "tosti" alta ja moni opiskelija kaivaa luentojen tauoilla laukustaan leipäpussin ja jotain levitettä. Opiskelijalle, joka on tottunut syömään parin euron opiskelijalounaan yliopistolla tähän on ollut vähän vaikea tottua, ja monesti vieläkin kannan mukanani vain pientä välipalaa ja syön kunnon ruuan sitten kotona myöhemmin. 

Ihmestystä on myös herättänyt hollantilaisten tapa laittaa strösseleitä leivän päälle. Kyllä, luitte oikein, strösseleitä. Tai niinkuin hollannissa sanotaan "hagelslag". Näitä löytyy kaupoista jokaisessa muodossa ja värissä ja pakkauskoossa. Itsekin on tullut tätä mielenkiintoista välipalaa kokeiltua, ja täytyy sanoa, että en usko, että tämä tapa tulee seuraamaan minua Suomeen asti, vaikka pahimman makeanhimon sillä saakin taltutettua. 

2. Pullojen palauttaminen on pyhä mahdottomuus

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ongelmaan, kun olin kaverini luona Enschedessä. Sunnuntaina piti lähteä palauttamaan edellisen illan illanistujaisten pulloja, ja niitä oli kertynyt eri ihmisten kautta luonnollisesti eri kaupoista. Käveltiin lähimpään Jumboon, jossa tiedettiin olevan pullonpalautusautomaatti ja ajateltiin palauttavamme kaikki pullot helposti sinne. Noh, ei se mennyt sitten ihan niin. Kone hyväksyi ehkä 10% pulloistamme ja loput palautti takaisin meille. Ajateltiin, että ehkä kone hyväksyy vain siitä kaupasta ostetut pullot, joten suuntasimme seuraavaan kauppaan, jossa meitä odotti samanlainen kohtalo. Lopulta löysimme lasinkeräyspisteen, jonne saatiin heitettyä loputkin pullot, mutta tähän seikkailuun saatiin kulutettua helposti reilu tunti. Muiden vaihtareiden kanssa jutellessa on ilmennyt sama homma, ja ilmeisesti koneet hyväksyvät vain tietynlaisia pulloja, ja muut täytyy palauttaa suosilla lasinkeräyspisteeseen. Noh, seuraavalla kerralla viisaampana liikenteeseen.

3. Pyöräilijät on etusijalla, aina ja kaikkialla

Täällä panostetaan todella hyvin pyöräteihin ja niiden kuntoon, joka ei ehkä tule yllätyksenä maassa, jossa pyöriä on enemmän kuin kansalaisia. Kävelyteille saattaa välillä juuri ja juuri mahtua yksi ihminen kävelemään, kun pyöräteille mahtuu mukavasti kaksi ajelijaa rinnakkain. Tämänkin takia koitan parhaani mukaan totuttautua pyörään ensisijaisena kulkuvälineenä, sillä se on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi täällä. Pyörille löytyy myös parkkeja ja telineitä joka nurkan takaa. Suomessa on tottunut parkkihalleihin, niin täällä törmää pyöräparkkeihin. Tosin se pyörien paljous saa hieman heikottamaan haha.

4. Hollantilaiset puhuvat todella hyvää englantia

Itse osaan hollanniksi jo perus tervehdykset sekä kiitokset ja alan ymmärtää muutamia sanoja sieltä täältä - tulee erittäin hyödylliseksi esimerkiksi ravintoloissa ja kaupoissa ruokalistoja sekä tuoteselosteita tavatessa. Oma puutteellinen hollannin taitoni ei täällä kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä hollantilaiset puhuvat keskimäärin todella hyvää englantia. Monesti voisin luulla varsinkin monia nuoria ihan natiivipuhujiksi. Myös yliopistolta löytyi todella monipuolinen valikoima englanninkielisiä kursseja ja kaupungilta löytyy varmasti jotain englanninkielisiä tapahtumia. Hollantilaiset itsekin sanovat olevansa varsinkin nykyään todella kansainvälisiä ja toivottavat mielellään tervetulleeksi ihmisiä ympäri maailmaa opiskelemaan ja työskentelemään. 

5. Säätila voi vaihtua hetkessä ja tuuli vetää vertoja Vaasalle

Meren rannalla asuessa on tottunut siihen, että säätila osaa olla arvaamaton ja tuuli puhaltaa parhaimmillaan muutaman tahattoman sivuaskeleen kävelyyn. Mutta ai että, täällä vedetään vertoja jo Vaasallekin. Tunnin sisään voi parhaimmillaan todistaa auringonpaisteen, myrskytuuleen ja kaatosateen, ja sitten kierto alkaa alusta. Joten älkää olko niinkuin minä ja unohtako pakata sadetakkia mukaan lähtiessänne Suomesta. Se on ensimmäinen asia, joka pakkauslistaan kannattaa kirjoittaa. Kotoa lähtiessä kannattaa myös ottaa mukaan sekä aurinkolasit että sateenvarjo ja pyöräillessä saa työskennellä välillä aika kovaa vastatuulta vastaan. Ja jotenkin kummasti se on aina vastatuuli ihan sama mihin suuntaan polkee. 

6. Visa ja Mastercard eivät aina pelaa ja cash is not always the king

Tiesin jo ennen tänne lähtöä, että Visa, MasterCard ja muut meille suomalaisille tutut kortit eivät välttämättä toimi Hollannissa ihan jokaisessa kaupassa. Syynä se, että hollantilaiset korttikoneet saattavat mieltää ne kaikki luottokorteiksi, ja täällä pelaavat vain pankkikortit. Olen kuitenkin MasterCardilla pärjännyt yllättävän hyvin ja vain muutaman kerran on tullut eteen tilanne, jolloin kone ei ole suostunut korttia lukemaan. Tämän vuoksi on ollut hyvä kantaa mukana aina jonkin verran käteistä. Kuitenkaan esimerkiksi monet ravintolat eivät hyväksy käteistä, jolloin ollaan aina vähän jännän äärellä, että meneekö se korttimaksu tällä kertaa läpi. Ikäviltä tilanteilta ollaan kuitenkin vältytty, ja aina on joukossa joku, jolla joko toimii kortti tai löytyy sopivasti käteistä.  Vinkkinä myös, että busseissa ei pysty ostamaan lippua käteisellä, vaan maksu tarvitsee suorittaa kortilla. Onneksi bussit hyväksyvät myös ainakin Masterin. Orientaatiopäivillä meille kerrottiin myös, että täällä pystyy helposti avaamaan hollantilaisen pankkitilin ja näin saamaan Maestro-kortin, joka on täällä se päämaksuväline. Itse tätä ei ainakaan ole tarvinnut tehdä!

Ihmetyksen aiheita on siis riittänyt, mutta puolitoista kuukautta on kulunut aivan siivillä ja Utrechtista on tullut nopeasti itselle kotoisa kaupunki, jossa viihtyy päivästä toiseen. Onnitellut vielä jokaiselle, joka jaksoi kahlata tämän kirjoituksen loppuun asti, sillä tekstiä näköjään pukkasi vähän enemmän. Muistan kuitenkin itse etsineeni ennen vaihtoon lähtöä mahdollisimman paljon tietoa tulevasta kohdemaastani, joten toivottavasti tästä on apua edes jollekin Hollantiin lähtöä suunnittelevalle :)