Auringonlaskuja metsästämässä

Loppujen Lontoon kuvien vielä ollessa editoimatta, päätin tähän väliin heittää tänne kuvia meidän itsenäisyyspäivän kävelyltä. Kaiken sen harmauden keskelle saatiin yksi aivan upea päivä, jolloin aurinko paistoi ja pikkupakkanen sai lumen narskumaan ihanasti. Päätettiin silloin ystävien kanssa lähteä metsästämään auringonlaskua, koska tiedettiin sen olevan upea. Täällä Vaasassa saa usein aurinkoisina päivinä nauttia kauniista auringonlaskuista. Seisoskeltiin varmaan reilu puoli tuntia rannalla ja seurattiin miten taivas vaihtui sinisestä vaaleanpunertavaksi ja vielä upean oranssiksi. Siinä vaiheessa kun sormet ja varpaat alkoivat olla jo aika kohmeessa, suunnattiin sisälle lämmittelemään glökimukien äärelle. 

Varsinkin tosta yhdestä kuvasta huomaa hyvin, kuinka auringonpaiste saa mun hiukset loistamaan ihan punaisina! Kaikki oma punapigmentti on lopulta puskenut aina läpi, vaikka kuinka on värjännyt hiuksia kylmän sävyisiksi ja tummanruskeiksi. Hieman nuorempana hiusten ollessa vaaleampaa sävyä, muutuin yhtenä kesänä täysin punapääksi! Nämä kutrit omaavat siis aivan oman tahdon. Nyt olenkin päättänyt lopettaa ainakin joksikin aikaa hiusten värjäyksen ja katsoa, josko oman hiusvärin kanssa oppisi elämään. Onneksi ero nykyisen värin ja oman värin välillä ei ole kovin suuri! Onko teillä kokemusta siitä, että on vuosien värjäyksen jälkeen päättänyt siirtyä takaisin omaan väriin? 

It's London Baby

Voiko tuleva vuosi olla millään tapaa huono, jos se alkaa reissulla Lontooseen? Meidän lento lähti tiistaina aamulla kohti Gatwickin lentokenttää ja laskeutumisen jälkeen suunnattiin seikkailemaan Lontoon junilla ja metroilla. Ja aika seikkailu se olikin, sillä nyt voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että viisi laukkua ja neljä ihmistä ei ehkä ole paras yhtälö liukuportaiden, pienten porttien ja ruuhkaisten metrojen keskellä. Mutta selvittiin koko porukka hotellille, ehkä muutama mustelma rikkaampina.
Reissun tärkeimpänä tarkoituksena oli käydä kyläilemässä Lontoossa asuvan kaverin luona ja viettää pitkästä aikaa muutama päivä yhdessä. Kunnon terapiaistunto, kun kaikki päivittää kilpaa kuulumisia ja puhutaan syvällisiä aamuyöhön asti, haha. Erittäin kätevää on myös, kun edes yksi seurueesta tietää miten hommat toimii, missä päin kaikki sijaitsee ja missä kannattaa käydä. Säästää paljon ylimääräiseltä stressiltä.
Ei tälläkään reissulla kuitenkaan kommelluksilta vältytty. Meillä tuppaa olemaan aina Lontoossa ongelmia joukkoliikenteen kanssa. Viimeksi yksi meistä jäi bussin kyydistä, sillä bussikuski ilmeisesti päätti, että ovet on hyvä sulkea yllättäen kahden ihmisen välistä. Tällä kertaa vuorossa olikin sitten metro. Siinähän sitten seisoskeltiin eri metropysäkeillä ja mietitiin, että mitäs nyt tehdään. Toiseen ei saa yhteyttä ja ei viitsi lähteä seikkailemaan metropysäkkien välillä, koska kuitenkin mennään ristiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, saatiin porukka kasaan ja päästiin syömään.
Kahden ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului kävelyä ympäri Notting Hillia (käytiin elokuvasta tutussa kirjakaupassa!), Afternoon Tea The Ritz London Hotellissa, pyörähdys muutamassa kaupassa ja hieman pyöriskelyä Kensingtonissa, jossa meidän hotellikin sijaitsi. Vielä on luvassa toinen postaus Lontoosta, sillä kaikkia kuvia en tähän yhteen pötköön viitsinyt laittaa.

Vuosi paketissa

2017, olipa vuosi. Yhden vuoden aikana ehti tapahtua niin paljon asioita. Tuntuu kuin viime talvesta olisi jo ikuisuus, sillä tähän väliin on mahtunut kaikenlaista. No, mitä kaikkea vuoteen 2017 sitten oikein kuului; 

Matkustusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Viime vuoden aikana reissut eivät ulottuneet Tallinnaa ja Tukholmaa pidemmälle, mutta tänä vuonna sekin asia korjataan. Näissä kahdessa kaupungissa on kuitenkin aina välillä ihana käydä ottamassa etäisyyttä arkeen ja katselemassa uusia ympäristöjä. Suomessa tuli käytyä niin Rovaniemellä, Porvoossa kuin Helsingissäkin. 

Ensimmäinen tatuointini. Pitkän pohdinnan ja rohkeuden keräämisen jälkeen, varattiin ystävän kanssa tatuointiaika. Nyt kylkeä koristaa itselle rakas tatuointi, josta en voisi olla tyytyväisempi.

Neljäs huvipuistokesä. Oon onnellinen siitä, että mulla on ollut viimeisen neljän vuoden ajan maailman paras kesätyöpaikka, jossa viihtyy vuodesta toiseen. Mun kesään on aina kuulunut paljon töitä, kavereita ja hauskanpitoa. 

Keikkoja. Rakastan keikoilla käyntiä! Viime vuonna keikkareissuihin kuului ainakin Bastille, Hurts, Robbie Williams, The Weeknd sekä Pasan, Kauriinmetsästäjien ja Gasellien yhteiskeikka.

Opiskelua ja opiskelijabileitä. Viime vuoteen kuului niin fuksivuoden päätös kuin toisen vuoden aloitus. Ensimmäisen opiskelijavapun vietin lähes kokonaan töissä, mutta haalareita ehti käyttää loppuvuoden aikana ihan riittämiin. Parasta on ollut kuitenkin huomata, kuinka on päätynyt juuri itselle oikealle alalle. 

Ystäviä. Jos jokin on tehnyt tästä vuodesta mahtavan, niin se on kaikki ihmiset mun elämässä. Uudet ja vanhat ystävät, työkaverit, opiskelukaverit ja uudet tuttavuudet. Näiden ihmisten kanssa on saanut kokea vaikka mitä. 

2017 oli samaan aikaan upea mutta paikoin myös haastava. Kaiken kaikkiaan, näin taaksepäin katsoessa, vuosi oli todella kokemusrikas. Toivottavasti vuodesta 2018 tulee vähintäänkin yhtä hyvä! Nyt on jo ainakin tiedossa paljon ihania suunnitelmia ja uusia seikkailuja.