Puhelimesta

Nyt vuorossa taas hieman puhelinkuvia! Kuten jo edellisessä samanmoisessa postauksessa mainitsin, puhelimella tulee räpsittyä kuvia lähes joka päivä. Osa näistäkin on kyllä jo reilun kuukauden vanhoja, mutta ei anneta sen häiritä. Maaliskuun yksi ehdottomista kohokohdista oli Bastillen keikka Helsingin Jäähallissa. Päädyttiin sattumalta keskelle yleisöä rakennetun pienoislavan reunalle ja aina välillä saikin keikkaa seurata aivan uskomattomilta paikoilta! Muita kohokohtia ovat olleet ihana viikonloppu kun sain vieraita Vaasaan, kaikki opiskelijatapahtumat ja päiväristeily Tukholmaan (josta tulossa postausta myöhemmin). Jos haluatte seurata reaaliajassa näitä mun puhelinräpsyjäni, niin mut löytää Instagramista nimimerkillä @sannimatilda. Kaikki kiinnostuneet vaan klikkaamaan seuraa-nappulaa! 

Nopea Reissu Helsinkiin

Huh nyt on tullut reissattua muutama päivä kyllä sinne ja tänne. Huomenna täytyy hypätä vielä viidennen kerran junan kyytiin viikon sisään, mutta sitten saa onneksi olla edes muutaman päivän yhdessä kaupungissa aloillaan. Tämä mennyt viikko on ollut tosi tapahtumarikas, mutta eipä se seuraava kuukausikaan mitään kotona istuskelua tule olemaan. Heikompaa jo hirvittää varsinkin toi tuleva reissaus Tampere-Vaasa välillä, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin istuskella. Otetaan tästä kaikesta ilo irti! Keskiviikkona tosiaan otin suunnaksi Helsingin ja meidän ainejärjestön järjestämän excurison. Käytiin kahden päivän aikana vierailemassa neljässä eri paikassa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä viestinnän suhteen ja vastaanottamassa hieman vinkkejä työelämään nähden. Kaikki vierailut olivat todella mielenkiintosia ja nyt on jotenkin super inspiroitunut olo kaikesta. Se on ihana tunne kun haluaisi vaan koko ajan oppia uutta ja tuottaa kaikenlaista sisältöä! Oon kyllä niin oikealla alalla. Kuvailin vielä Helsingissä olessani pieniä videopätkiä, joista toivottavasti saan jonkinnäköisen kokonaisuuden kasattua tänne bloginkin puolelle! 

Hyvää pääsiäistä kaikille! 

Hieman Kuulumisia

Heipat kaikille täältä Tampereelta! Tulin tänne muutamaksi päiväksi rentoutumaan kotikotiin ja aloittelemaan kesätyöt. Eilen päädyttiin työpäivän jälkeen lähtemään kaverin kanssa kävelylle ympäri Tampereen keskustaa. Ihan liian harvoin tulee kierrettyä omaa kotikaupunkia! Tulee aina valittua ne tutut ja turvalliset reitit, kun olisi niin paljon muitakin vaihtoehtoja. Ja vaikka tunnenkin Tampereen keskustan kuin omat taskuni, niin välillä on hyvä aina verestää muistia! Tässä on nyt luvassa aika kiireisiä viikkoja: excursio, Tukholman reissu, töitä ja vappukin sieltä tulee jo kovaa vauhtia. Nyt kuitenkin ajattelin käpertyä sohvan nurkaan hyvän kirjan kanssa ja ladata akkuja. Hyvää palmusunnuntaita kaikille ja muistakaahan myös käydä äänestämässä!

 

Book Recommendations

Lukeminen on ollut mulle aina keino rentoutua. Unohtaa hetkeksi ympäröivä maailma ja päälle painavat velvollisuudet. Mun vanhemmat opetti mut lukemaan jo ennen koulun alkua ja siitä lähtien rakkaus sanoja ja tarinoita kohtaan on ollut suuresti läsnä mun elämässä. Parhaimmillaan oon pystynyt lukemaan läpi 700-sivuisen kirjan yhden päivän aikana! Koska joskus ne tarinat vain tempaa niin täysiä mukaansa. Ei edes tajua, että aurinkokin on jo ehtinyt laskea. Ajattelin nyt jakaa teille tätä mun rakkautta kirjoja kohtaan ja kertoa muutaman mun ehdottoman lempparin! Itse luen todella paljon englanniksi, joten suurin osa näistäkin ehdotuksista ja niiden takakansiteksteistä on englanniksi. Monesta, ellei jopa kaikista, on kuitenkin tehty suomennokset. 

Challenger Deep

Caden Bosch is on a ship that's headed for the deepest point on Earth: Challenger Deep, the southern part of the Marianas Trench.

Caden Bosch is a brilliant high school student whose friends are starting to notice his odd behavior.

Caden Bosch is designated the ship's artist in residence, to document the journey with images.

Caden Bosch pretends to join the school track team but spends his days walking for miles, absorbed by the thoughts in his head.

Caden Bosch is split between his allegiance to the captain and the allure of mutiny.

Caden Bosch is torn.

All the Bright Places

"When Finch and Violet meet on the ledge of the bell tower at school, it’s unclear who saves whom. And when they pair up on a project to discover the “natural wonders” of their state, both Finch and Violet make more important discoveries: It’s only with Violet that Finch can be himself—a weird, funny, live-out-loud guy who’s not such a freak after all. And it’s only with Finch that Violet can forget to count away the days and start living them. But as Violet’s world grows, Finch’s begins to shrink."

Tuhat loistavaa aurinkoa

Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo. Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

Nuoren tytön päiväkirja

Nuoren tytön unohtumaton päiväkirja tuo juutalaisvainot ja toisen maailmansodan tapahtumat henkilökohtaiselle tasolle. Kesällä 1942 juutalaisten elämä Amsterdamissa on muuttunut yhä vaikeammaksi. 13-vuotiaan Anne Frankin perhe tekee raskaan ratkaisun: he piiloutuvat vanhan liiketalon salaiseen siipeen ja katoavat maan alle. Koko piileskelyn ajan Anne pitää päiväkirjaa, jossa hän kuvaa perheen elämää ja ulkomaailman tapahtumia. Päiväkirja on yhtä aikaa herkkä ja eloisa kuvaus nuoruudesta vaikeissa oloissa sekä dokumentti vainottujen juutalaisten kauheasta kohtalosta.

All the Light We Cannot See 

Marie-Laure lives with her father in Paris near the Museum of Natural History, where he works as the master of its thousands of locks. When she is six, Marie-Laure goes blind and her father builds a perfect miniature of their neighborhood so she can memorize it by touch and navigate her way home. When she is twelve, the Nazis occupy Paris and father and daughter flee to the walled citadel of Saint-Malo, where Marie-Laure’s reclusive great-uncle lives in a tall house by the sea. With them they carry what might be the museum’s most valuable and dangerous jewel.

In a mining town in Germany, the orphan Werner grows up with his younger sister, enchanted by a crude radio they find. Werner becomes an expert at building and fixing these crucial new instruments, a talent that wins him a place at a brutal academy for Hitler Youth, then a special assignment to track the resistance. More and more aware of the human cost of his intelligence, Werner travels through the heart of the war and, finally, into Saint-Malo, where his story and Marie-Laure’s converge.

Looking for Alaska 

Before. Miles “Pudge” Halter is done with his safe life at home. His whole life has been one big non-event, and his obsession with famous last words has only made him crave “the Great Perhaps” even more (Francois Rabelais, poet). He heads off to the sometimes crazy and anything-but-boring world of Culver Creek Boarding School, and his life becomes the opposite of safe. Because down the hall is Alaska Young. The gorgeous, clever, funny, sexy, self-destructive, screwed up, and utterly fascinating Alaska Young. She is an event unto herself. She pulls Pudge into her world, launches him into the Great Perhaps, and steals his heart. Then. . . . 
After. Nothing is ever the same.

The Perks of Being a Wallflower 

The critically acclaimed debut novel from Stephen Chbosky, Perks follows observant “wallflower” Charlie as he charts a course through the strange world between adolescence and adulthood. First dates, family drama, and new friends. Sex, drugs, and The Rocky Horror Picture Show. Devastating loss, young love, and life on the fringes. Caught between trying to live his life and trying to run from it, Charlie must learn to navigate those wild and poignant roller-coaster days known as growing up.

The Girl on the Train

EVERY DAY THE SAME
Rachel takes the same commuter train every morning and night. Every day she rattles down the track, flashes past a stretch of cozy suburban homes, and stops at the signal that allows her to daily watch the same couple breakfasting on their deck. She’s even started to feel like she knows them. Jess and Jason, she calls them. Their life—as she sees it—is perfect. Not unlike the life she recently lost.
UNTIL TODAY
And then she sees something shocking. It’s only a minute until the train moves on, but it’s enough. Now everything’s changed. Unable to keep it to herself, Rachel goes to the police. But is she really as unreliable as they say? Soon she is deeply entangled not only in the investigation but in the lives of everyone involved. Has she done more harm than good?

Oliko näistä teille osa jo tuttuja? Heitelkääpä tekin mulle tuonne kommentteihin lisättävää lukulistalle! Mitkä on teijän lempikirjoja? Mitkä kirjat on jäänyt teidän mieleen?    

Muutama Sana Itsetunnosta

Tiedän, etten ole ainut ihminen maapallolla, tässä kaupungissa taikka edes ystäväpiirissäni kuka on joskus paininut itsetunto-ongelmien kanssa. Kyllähän nämä asiat koskettavat jollain tavalla enemmän tai vähemmän jokaista meistä. En voi vieläkään sanoa olevani täysin sujut itseni kanssa, mutta sinne suuntaan tässä ollaan menossa. Enkä voi kyllä väittää, etteikö tie tähänkään asti olisi ollut kivinen ja möykkyinen. 

Mun taistelu itsetunnon kanssa alkoi ala-asteella. Jo silloin olin joillekin ihmisille liian sitä ja tätä ja liian vähän tätä ja sitä. Väillä olin liian tylsä, liian kiltti, liian outo. Sitten en ollutkaan tarpeeksi rohkea, tarpeeksi hauska, tarpeeksi menevä. Olin se hiljainen tyttö, joka nautti koulunkäynnistä. Pienen ala-asteikäisen minäni itsetuntoa ei myöskään auttanut vino hammasrivistö, joka sai koristeekseen vielä kiiltävät ja värikkäin kumilenkein koristellut hammasraudat. 

Yläasteella mukaan kuvioon astuivat vielä ulkonäköpaineet. Ja voi että miten jo tuon ikäisinä ne finnit, hammasraudat ja pörröiset luonnonkiharat tuntuivat elämää suuremmilta. Nyt aikuisena asioita osaa katsoa erilaisin silmin, mutta kaikki tietävät millaista meno voi olla yläasteella. Aloin myös etsiä omaa tyyliäni yläasteella ja voin kyllä todeta, että sitä etsittiin kauan ja hartaasti, mitä ihmeellisempien vaatekokeiluiden kanssa. 

Tästä lähti pikkuhiljaa myös se oman vartalon arvostelu ja tutkiminen. Maha pömpötti ja reisistä ja pepusta löytyi selluliittia. Oma peilikuva tuntui joinain päivinä pahimmalta viholliselta, ei edes tehnyt mieli vilkaista päin. Jos voisi vaan jäädä peiton alle makaamaan ja työntää pipon syvälle päähän. Istuessa näkyvät vatsamakkarat tuntuivat epäonnistumisilta. Kaikki se, mikä on ihan normaalia jokaisen kehossa, oli teini-ikäiselle isku vasten kasvoa. Kaikki se, mikä tekee meistä meidät, sai teini-ikäiselle pahimpina päivinä kyyneleet silmiin. 

Olin aina aiemmin elämässäni saanut nauttia myös suhteellisen puhtaasta ihosta. Voittekin siis kuvitella sen järkytyksen, kun huomasin, että se entinen sileä iho olikin muuttunut punaiseksi ja tulehtuneeksi akneihoksi. Aknen kanssa tuli taisteltua muutama vuosi erilaisia hoitoja kokeillen. Ja kun oikein mikään ei tuntunut toimivan, päätin turvautua viimeiseen oljenkorteeni eli Roaccutan-kuuriin. Tällä sitten akne saatiin vihdoin viime syksynä kuriin. Nyt kun jäljellä ovat enää heikosti punertavat arvet poskissa, voin sanoa vihdoin löytäneeni rohkeuden kulkea ilman meikkiä. Ja se tuntuu niin vapauttavalta! Vaikka nautinkin meikkaamisesta, tuntuu myös hyvältä, että nyt syyni siihen ovat täysin erilaiset, kuin vielä pari vuotta sitten, jolloin se oli suurimmilta osin vain omien "virheiden" peittelyä. Virheet lainausmerkeissä siksi, että en halua niitä sellaisina ajatella. 

Nyt kuitenkin vihdoin tuntuu, että omalla kohdalla itsetunto on kokenut kunnon kohotuksen. Oma peilikuva saa aikaan enemmän positiivisia mielikuvia kuin negatiivisia ja olen oppinut pitämään niistä asioista, jotka ennen aiheuttivat epävarmuutta. Rakastan mun pisamia, rakastan mun luonteessa sitä, että välitän ihmisistä, olen sopiva sekoitus hiljaista ja äänekästä, olen pikkutarkka, rakastan mun silmien väriä, rakastan sitä, että voin sanoa olevani fiksu, rakastan sitä, miltä mun kroppa näyttää ja rakastan sitä, että voin sanoa rakastavani näitä asioita. Totta kai mun maha välillä pömpöttää, hiukset harottaa ja kasvoihin ilmestyy punainen näppy. Totta kai mulla on huonoja päiviä ja äksyilen ihmiselle, en tajua jotain asiaa ja itkettää. Mutta so what?! Se on elämää ja kaikki nää asiat, hyvät ja huonot tekee meistä juuri sellaisia kun me ollaan. Ja mä ainakin tykkään olla mä!