1.4.2017

Muutama Sana Itsetunnosta

P4010377
Tiedän, etten ole ainut ihminen maapallolla, tässä kaupungissa taikka edes ystäväpiirissäni kuka on joskus paininut itsetunto-ongelmien kanssa. Kyllähän nämä asiat koskettavat jollain tavalla enemmän tai vähemmän jokaista meistä. En voi vieläkään sanoa olevani täysin sujut itseni kanssa, mutta sinne suuntaan tässä ollaan menossa. Enkä voi kyllä väittää, etteikö tie tähänkään asti olisi ollut kivinen ja möykkyinen. 

Mun taistelu itsetunnon kanssa alkoi ala-asteella. Jo silloin olin joillekin ihmisille liian sitä ja tätä ja liian vähän tätä ja sitä. Väillä olin liian tylsä, liian kiltti, liian outo. Sitten en ollutkaan tarpeeksi rohkea, tarpeeksi hauska, tarpeeksi menevä. Olin se hiljainen tyttö, joka nautti koulunkäynnistä. Pienen ala-asteikäisen minäni itsetuntoa ei myöskään auttanut vino hammasrivistö, joka sai koristeekseen vielä kiiltävät ja värikkäin kumilenkein koristellut hammasraudat. 
P4010363

Yläasteella mukaan kuvioon astuivat vielä ulkonäköpaineet. Ja voi että miten jo tuon ikäisinä ne finnit, hammasraudat ja pörröiset luonnonkiharat tuntuivat elämää suuremmilta. Nyt aikuisena asioita osaa katsoa erilaisin silmin, mutta kaikki tietävät millaista meno voi olla yläasteella. Aloin myös etsiä omaa tyyliäni yläasteella ja voin kyllä todeta, että sitä etsittiin kauan ja hartaasti, mitä ihmeellisempien vaatekokeiluiden kanssa. 

Tästä lähti pikkuhiljaa myös se oman vartalon arvostelu ja tutkiminen. Maha pömpötti ja reisistä ja pepusta löytyi selluliittia. Oma peilikuva tuntui joinain päivinä pahimmalta viholliselta, ei edes tehnyt mieli vilkaista päin. Jos voisi vaan jäädä peiton alle makaamaan ja työntää pipon syvälle päähän. Istuessa näkyvät vatsamakkarat tuntuivat epäonnistumisilta. Kaikki se, mikä on ihan normaalia jokaisen kehossa, oli teini-ikäiselle isku vasten kasvoa. Kaikki se, mikä tekee meistä meidät, sai teini-ikäiselle pahimpina päivinä kyyneleet silmiin. 
P4010385

Olin aina aiemmin elämässäni saanut nauttia myös suhteellisen puhtaasta ihosta. Voittekin siis kuvitella sen järkytyksen, kun huomasin, että se entinen sileä iho olikin muuttunut punaiseksi ja tulehtuneeksi akneihoksi. Aknen kanssa tuli taisteltua muutama vuosi erilaisia hoitoja kokeillen. Ja kun oikein mikään ei tuntunut toimivan, päätin turvautua viimeiseen oljenkorteeni eli Roaccutan-kuuriin. Tällä sitten akne saatiin vihdoin viime syksynä kuriin. Nyt kun jäljellä ovat enää heikosti punertavat arvet poskissa, voin sanoa vihdoin löytäneeni rohkeuden kulkea ilman meikkiä. Ja se tuntuu niin vapauttavalta! Vaikka nautinkin meikkaamisesta, tuntuu myös hyvältä, että nyt syyni siihen ovat täysin erilaiset, kuin vielä pari vuotta sitten, jolloin se oli suurimmilta osin vain omien "virheiden" peittelyä. Virheet lainausmerkeissä siksi, että en halua niitä sellaisina ajatella. 
P4010230

Nyt kuitenkin vihdoin tuntuu, että omalla kohdalla itsetunto on kokenut kunnon kohotuksen. Oma peilikuva saa aikaan enemmän positiivisia mielikuvia kuin negatiivisia ja olen oppinut pitämään niistä asioista, jotka ennen aiheuttivat epävarmuutta. Rakastan mun pisamia, rakastan mun luonteessa sitä, että välitän ihmisistä, olen sopiva sekoitus hiljaista ja äänekästä, olen pikkutarkka, rakastan mun silmien väriä, rakastan sitä, että voin sanoa olevani fiksu, rakastan sitä, miltä mun kroppa näyttää ja rakastan sitä, että voin sanoa rakastavani näitä asioita. Totta kai mun maha välillä pömpöttää, hiukset harottaa ja kasvoihin ilmestyy punainen näppy. Totta kai mulla on huonoja päiviä ja äksyilen ihmiselle, en tajua jotain asiaa ja itkettää. Mutta so what?! Se on elämää ja kaikki nää asiat, hyvät ja huonot tekee meistä juuri sellaisia kun me ollaan. Ja mä ainakin tykkään olla mä!
P4010177

6 kommenttia:

  1. Oot huippu just tollasena! ☺️ T. Burgero Jossu

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ja niin asiaa! Ja sama juttu mulla, et jo ala-asteella olin aina vääränlainen jollekin liian kiltti, herkkä, syvällinen ymym. Mut onpa ihana kuulla, että sullakin itsetunto on nykyään parempi! Ihana tunne, kun voi hyväksyä omat hyvät ja huonot puolet.♥ Eiköhän sitä oo tullu haukuttua itseä jo ihan tarpeeks elämän aikana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Elämä on paljon nautittavampaa kun huomaa, että riittää juuri sellaisena kuin on :)

      Poista