Kohta mennään!

Noniin, matkan alkuun enää yksi kokonainen päivä! Jännitys, mutta samalla innostus alkaa olla jo aika kova! Pakkaukset on tällä hetkellä aika kunnossa, enää tarvitsee varmistaa, että kaikki tarvittava on mukana ja viime hetken tarkastus, etten ole pakannut laukkuja täyteen kaikkea turhaa. Täytyy myöntää, että aika paljon sai kyllä karsia tavaroita ensimmäiseltä pakkauskierrokselta. Mutta nyt on laukut painorajoitusten sisällä. Otan mukaani yhden isomman matkalaukun, yhden pienen matkalaukun sekä Kånken-repun. Eiköhän näillä Hollantiin asti selvitä.

Paljon on tullut jo infoa ja tapahtumia ensimmäiselle parille viikolle, eikä varmasti tule käymään aika pitkäksi. Odotankin jo, että pääsen kunnolla tutustumaan kaupunkiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Eniten jännittää, että miten osaan kulkea kaupungissa ja selviän ajoissa kaikkialle. Eiköhän nämäkin kaikki kuitenkin selkene ajan mittaan, ja kohta tunnen kaupungin kuin omat taskuni (laitetaan kaikki sormet ristiin).

Jännittävintä on kuitenkin ajatus siitä, että lähden yksin viideksi kuukaudeksi ulkomaille. Olen lentänyt yksin ennenkin, joten sen kanssa minulla ei ole ongelmia, vaikka en lentämisestä niin erityisesti pidäkään. Eniten ehkä murehdin, että tutustunko kuinka nopeasti ja kuinka hyvin muihin vaihtareihin, millaiset kämppikseni ovat, lähteekö arki rullaamaan ja kuinka kovaa koti-ikävä iskee jossain kohtaa. En epäile hetkeäkään ettenkö selviäisi yksin, mutta kaikennäköiset ajatukset ehtii tässä jännityksessä vilistä pään sisällä. Onhan sitä ennenkin tullut muutettua vieraaseen kaupunkiin, mutta silloin pysyttiin Suomen rajojen sisällä ja kaupungissa oli jo vanhoja tuttuja opiskelemassa tai samaan aikaan muuttamassa. Nyt vaan täytyä poistua siltä kuuluisalta mukavuusalueelta ja ottaa härkää sarvista! Odotan mahtavaa kevättä, mutta lähden matkaan realistisin ajatuksin. Ja onneksi kaverit ovat junamatkan päässä ja perhe pääsee nopeasti vierailulle. 

Seuraavan kerran kun tänne blogin puolelle ehdin jotain rustailla, niin se tapahtuukin Hollannin maaperältä. Mun seikkailuja voi seurata reaaliaikaisemmin myös Instagramin puolelta (@sannimatilda). Hui, kohta mennään!

Määränpäänä Utrecht

Vaihtokohteeksi mulle valikoitui Utrecht, joka on neljänneksi suurin kaupunki Alankomaissa. Jos haluaa verrata Suomen kaupunkeihin, niin Utrecht on asukasluvultaan vähän suurempi kuin Tampere, noin suurin piirtein 100 000 asukkaan verran. Eli kovin suurta muutosta ja shokkia ei sen suhteen onneksi tule olemaan. Sijainnista saa vähän vihiä jos sanon, että junalla matkaa noin puolessa tunnissa Amsterdamiin. Välimatkat eivät kuitenkaan ole muuallekaan Alankomaihin kovinkaan pitkiä. Omaa lähtöä helpottaa kun tiedän, että toiselle puolelle Alankomaita vaihtoon menevä ystävä, on vain kahden tunnin junamatkan päässä. Oon jo kauan halunnut päästä käymään Amsterdamissa ja Alankomaissa ylipäätään, joten juuri tämä vaihtokohde on mulle kyllä toiveiden täyttymys.

kuva täältä

Yliopisto, jossa seuraavat viisi kuukautta opiskelen, on Utrecht University. Pienten googlailujen jälkeen mulle selvisi syksyllä, että se on maan vanhimpia yliopistoja ja myös Alankomaiden paras. Eli päädyn kovatasoiseen joukkoon siis. Olen myös kuullut, että työmäärällisesti Alankomaissa vaaditaan vielä enemmän kuin Suomessa. Ja täytyy myöntää, että näin ylisuorittajana vähän jännittää se, miten osaan jättää stressini Suomen maalle vaihdon ajaksi. 

Utrechtista olen kuullut kaupunkina paljon hyvää ja se on ilmeisesti erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki. Eikä ihmekään, sillä siellä sijaitsee paljon eri korkeakouluja ja luonnollisesti myös opiskelijoita eri puolilta Hollantia ja jopa maailmaa. Koska Utrecht on niin suosittu opiskelijakaupunki, varoiteltiin jo etukäteen, että kämpän löytäminen voi olla aika työmaa ja etsintää täytyy mahdollisesti laajentaa lähikuntiinkin. Oman asutukseni vaihdon ajalle löysin HousingAnywhere-sivuston kautta ja se sijaitsee noin 20min pyöräilyn päässä keskustasta, jossa suurin osa Humanistisen laitoksen kampuksista ilmeisesti sijaitsee. Korjatkaa jos olen väärässä! Itseni lisäksi asunnossa tulee asumaan kaksi muuta kansainvälistä opiskelijaa, mutta heistä en tiedä sen enempää ennen kun törmätään asunnolla. Asunto on aika kallis, mutta yleinen hintataso vuokrissa on Utrechtissa aika korkea suuren kysynnän vuoksi. Onneksi vuokrasoppari sisältää kuitenkin veden, sähkön sekä netin, joten oma elämä helpottuu sillä satakertaisesti. 

Mitä sitten opiskelen nämä seuraavat viisi kuukautta? Kuten tuolta varmaan aiemmin pystyi päättelemään, opiskelen Humanistisella laitoksella ja aika lailla kulttuurin ja median opintoja. Kurssikuvaukset kuulostivat tosi mielenkiintoisilta ja täytyy sanoa, että odotan niitä jo innolla. Tällä hetkellä opiskelumotivaatio on oman kanditutkintoni viimeisiin kursseihin aika lopussa, mutta toivottavasti se herää taas vaihdossa. Vaikka siellä on varmasti paljon muutakin tekemistä kuin viettää aikaa nenä kirjassa kiinni. Voin kertoa kursseista vielä lisää sitten, kun ne alkavat ja saan niistä vähän enemmän käsitystä.

Tässä nyt tällainen aika tiivis mutta kattava paketti siitä, mitä mun ensi kevät tulee pitämään sisällään :D Jos teille tulee jotain kysymyksiä mieleen tai haluatte kuulla jostain tietyistä asioita, niin jättäkää kommenttia!

ps. Tulen varmasti viittaamaan kyseiseen maahan aika sekaisin Hollantina ja Alankomaina näissä mun kirjoituksissani. Vaikka tiedänkin mikä ero nimityksillä on, niin jostain syystä Hollanti on iskostunut omaan päähän tiukemmin. :D Paikan päällä saakin olla sitten tarkkana, että muistaa käyttää Netherlands-ilmaisua.

Hollanti kutsuu!

Noniin, mites tämä homma toimikaan. Kaipuu näppäimistön ääreen on joinakin päivinä ollut suuri, mutta mitä useampi kuukausi kuluu, sitä suurempi kynnys on taas kirjautua sisään Bloggeriin. Nyt otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja seuraavana keväänä löytyykin suuri motivaattori kirjoitella tänne edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Kevätlukukauden 2019 vietän vaihdossa Hollannissa, Utrechtissa! Haluan jakaa vaihtokokemuksen tänne blogin puolelle perhettä, ystäviä, toisia vaihtoon lähteviä ja muita uteliaita varten. Ja haluan myös pitkästä aikaa jatkaa itselle rakasta harrastusta, kirjoittamista. Ehkä blogin päivittäminen myös saa muistamaan kaivaa sen kameran laukusta useammin kuin kerran kuukaudessa. En kuitenkaan halua ottaa tästä julkisesta päiväkirjastani sen suurempaa stressiä, vaan kirjoittelen tänne fiiliksen mukaan sen minkä ehdin. Laitetaan sormet ristiin, että kirjoitusinto kuitenkin vie mukaansa ja rustailen tänne mahdollisimman paljon!

Helmikuun ja lähtöpäivän lähestyessä alkaa jännitys kasvaa aika samassa suhteessa. Suurin osa ennen lähtöä hoidettavista käytännön asioista mulla on aika hyvin jo kasassa ja niistä ajattelin kirjotella vielä oman postauksensa jossain kohtaa. Hollannin alkeet -kurssi on myös työn alla ja pakkausstressi alkaa olla aika läsnä. Matkalaukun tosin voisin käydä vielä ostamassa, siitä voisi olla suuri apu. Nyt voin tosin ruksia to do -listalta jälleen yhden asian pois tämän postauksen kirjoittamisen myötä. Ajattelin vielä ennen vaihtoa kirjoitella käytännön asioiden lisäksi vaihtokohteestani ja fiiliksistä koko homman suhteen. Eli kiinnostuneet pysykää kanavalla!

Tot ziens!  

Paris is always a good idea

Ihan liian kauan aikaa kulunut siitä, kun olen viimeksi ehtinyt kirjoittamaan tänne blogiin. Tuntuu, että päivät ovat täyttyneet opiskelulla ja ne pienet hetket, jotka olen onnistunut ottamaan vapaaksi, olen pyhittänyt kavereiden näkemislle. Aluksi luulin, että tämä kevät olisi opiskelujen kannalta rennompi kuin stressin täyteinen syksy, mutta kuinka väärässä voi ihminen ollakaan. Onneksi kesä lähestyy kovaa vauhtia ja asioita pystyy jo raksittamaan pois tehtävälistalta.

Nyt kuitenkin pieni paluu sateiseen Pariisiin. Otimme maaliskuussa suunnaksemme Pariisin, jossa meitä odotti vaihtovuottaan viettävä ystävä. Onnistuin nappaamaan viikon vapaaksi kiireisestä aikataulustani ja vietettiin aikaa kierrellen ympäri Pariisin katuja. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Pariisissa, joten kaupungin jo tuntevat ystäväni saivat toimia matkaoppaina. Totta kai kierrettiin tärkeimmät nähtyvvydet kuten Eiffel, Louvre ja Notre Dame. Niiden lisäksi mulle oli tärkeää päästä vain kävelemään ympäriinsä ja nähdä ja kokea Pariisiin tunnelmaa. Vaikka metrot ovat todella käteviä ja niitä tulee ulkomailla vieraillessa käytettyä tosi paljon, niin mä olen se henkilö, kuka mieluummin kävelee paikasta a paikkaan b. Sillä tapaa kokee ja näkee paljon enemmän! Me oltais esimerkiksi yksi aamu voitu ottaa metro suoraan kaverin kämpältä aamupalapaikan nurkille, mutta päätettiinkin kävellä. Kumpikaan meistä ei omista kovinkaan vahvaa suuntavaistoa, joten saatettiin tehdä matkan aikana muutama väärä käännös. Vaikka matkaan meni tuplasti sen mitä piti, niin ainakin nähtiin katuja, joita muuten ei olisi tullut ollenkaan nähtyä. Ja paikalle päästessä aamupala kyllä maittoi! 

Pari sanaa ujoudesta

Olen huomannut, että ihmisillä menee usein sanat "ujo" ja "introvertti" sekaisin. Ujous ei välttämättä tarkoita tarvetta viettää aikaa omassa rauhassa ja introverttius ei tarkoita, etteikö uskaltaisi puhua ja sosialisoitua ihmisten kanssa. Päinvastoin! Introvertti voi olla vaikka kuinka sosiaalinen henkilö, joka nauttii keskustelusta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Tämän vastapainona introvertti kaipaa omaa tilaa. Koti-ilta sen sijaan, että lähtisi istumaan kavereiden kanssa iltaa, rauhallinen ympäristö sen sijaan, että häly saartaa joka puolelta. Ujo ihminen taas voi kaivata kaikkea sitä menoa ja hälyä, mutta ei välttämättä uskalla ottaa tarvittavaa kontaktia toiseen ihmiseen. Ujolle ihmiselle vieraaseen ihmiseen tutustuminen voi tuntua hankalalta, vaikka se olisikin asia, jonka kovasti haluaisi tehdä. Minä olen molempia. Ujo ja intorvertti. Tai ainakin olin vielä muutama vuosi sitten. Nyt ehkä voisin kutsua itseäni pikemminkin ujohkoksi, ekstrovertihtavaksi introvertiksi. Sanahirviöt kunniaan.

Olen kasvanut viimeisten vuosien aikana aivan älyttömästi. Ja tuntuu, että jokainen, joka on tuntenut minut vähintään lukiosta saakka, voisi sanoa samaa. Vielä nuorempana minun oli todella vaikea saada suutani auki missään tilanteessa. Vaikka kuinka olisin halunnut osallistua koulun käytävillä keskusteluun, jutella niitä näitä myyjille tai edes tervehtiä bussikuskia, niin pelkkä ajatus siitä tuntui ihan mahdottomalta. Elin omassa pienessä "vankilassani", jonka olin onnistunut ujoudellani rakentamaan. Halusin vaan ulos, halusin niin paljon olla se rohkea ja sosiaalinen tyttö, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Joten, se tarkoitti sitä, että jotain piti muuttaa.

Yksi suurimmista herätyksistä jonka sain, oli hieman täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen. Törmäsin vanhaan luokkalaiseeni baarissa ja juteltiin hetken aikaa ja päiviteltiin kuulumisia. Lopulta kun molemmat olivat taas lähdössä omille teilleen hän sanoi minulle, että vaikutan nykyään aivan eri henkilöltä. Paljon rohkeammalta, ja kaikki se ujous, joka paistoi minusta ennen niin selkeästi, on täysin poissa. Se jotenkin pysäytti. Jännä, miten joku noinkin ohimennen heitetty lausahdus voi jäädä niin selkeästi omaan mieleen. Ja tästä kehityksestä olen ylpeä. Olen tehnyt sen eteen aivan hurjasti töitä, poistunut jatkuvasti mukavuusalueeltani ja haastanut itseäni. Eihän se aina helppoa ole ollut ja välillä on tullut eteen tilanteita, kun haluaisi poistua nopeasti takavasemmalle. Kuitenkin se on ollut sen arvoista. Nykyään bussikuskin tervehdys tulee kuin itsestään, uusiin ihmisiin tutustuminen on hauskaa ja small talk myyjän kanssa ei aiheuta enää pulssin kohoamista. Rohkeuden kasvattaminen on myös kohottanut omaa itsetuntoa ja siinä samassa luottamus omiin kykyihin ja taitoihin on noussut. Valehtelisin jos väittäisin (lukeeko kukaan muu ton lauseen aina sen laulun tahtiin? :D), että uhkun tällä hetkellä rohkeutta tehdä mitä vaan ja mikään sosiaalinen tilanne ei hätkäytä minua. Ehei, ei lähelläkään. Töitä oman itsensä kanssa on tehtävänä vielä ihan hurjasti. Mutta tärkeintä on, että tämän tiedostaa ja matka on aloitettu. Pienikin edistys on edistys ja takapakkeja ei saa pelätä. Jokaisella on itsessään jotain kehittämisen kohteita. Olisi huolestuttavaa, jos joku sanoisi olevansa täysin täydellinen ja valmis. Aina kaikessa voi kehittyä ja parantaa. Ja tämä on ollut minulle lohduttava ajatus! Kaikilla on haasteensa itsensä kanssa, ja tämä on minun. Mutta en anna sen pysäyttää minua.

Mitä sitten tulee introverttiuteen. Olen vieläkin ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka nauttivat hiljaisesta illasta hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Kiireisen viikon keskellä tarvitsen omaa aikaa tai alan käydä aivan ylikierroksilla ja keskittymisestä tulee mahdotona. Ylipäätään arvostan hiljaisuutta ja rauhaa hirveästi. Kuitenkin tämän vastapainona olen oppinut nauttimaan ajan viettämisestä ihmisten kanssa, erilaisista tapahtumista ja uusista kasvoista. Olen oppinut, että yhdessäkin voi olla yksin. Tuntuu, että olen saavuttanut omassa elämässäni tasapainon sosiaalisuuden tarpeen kanssa. En kuitenkaan koe tarvetta lokeroida ihmisiä mihinkään tiettyyn boksiin (koskien ihan kaikkea), joten elämäni toimii ilman sen suurempia nimikkeitä. Ei kenenkään elämää hetkauta, jos sanon olevani jotain introvertin ja ekstrovertin väliltä. Kaikki me ollaan sekoitus erilaisia persoonallisuuspiirteitä. Ja hyvä niin. Kuinka tylsää olisikaan olla aina vaan yksi tietynlainen tyyppi?

Elämä puhelimen linssin läpi

Aivan täydellinen pakkassää, joten päätettiin tyttöjen kanssa lähteä kävelylle. Päädyttiin pienen kiertelyn jälkeen yliopistonrantaan meren jäälle kävelemään. Vaikka kuinka odotan jo kevättä ja lämpöä, niin aurinko ja jalkojen alla narskuva lumi saa kyllä hyvälle tuulelle! || Päätettiin perjantain kunniaksi mennä Sweet Vaasaan kahvittelemaan. Itse en ollut vielä tämän vuoden puolella sinne ehtinyt, joten houkuttelin tytöt seurakseni. Jos ikinä joku teistä miettii Vaasassa käydessään, että mihin kahvilaan kannattaa suunnata, niin voin sydämellisesti suositella kyseistä paikkaa! 

Ystävänpäivänä järjestettiin meidän perinteinen ystävänpäiväbrunssi. Tai no, kun sanon perinteinen, niin tarkoitan, että toista kertaa järjestettävä :D Mutta näin vasta toista vuotta Vaasassa asuvina, voidaan kutsua sitä perinteeksi. Viime vuonna tarjolla oli täytettyjä croissantteja ja pannukakkuja ja tänä vuonna avokado toasteja ja smoothie bowlit. Täytyy kyllä sanoa, että ei olisi voinut päivä alkaa paremmin! || Osallistuttiin kolmatta vuotta peräkkäin ystävien kanssa Tampereella järjestettävään opiskelijatapahtumaan, Akateemisen Kyykän MM-kisoihin. Kyykässä ideana on heittää kuvassa näkyvää puukapulaa eli karttua vastapuolen kyykkiä päin, tavoitteena saada mahdollisimman moni pelirajojen ulkopuolelle. Meillä on joka vuosi ollut aivan super hauskaa, vaikka ei ollakaan alkukarsintoja pidemmälle koskaan päästy haha.

Reippaina lähdettiin Telman kanssa valokuvailemaan ulos, sillä oli niin kaunis keli. Loppujen lopuksi oli kuitenkin niin kylmä, että parin hassun kuvan jälkeen molemmat oltiin niin jäässä, että kuvailuista ei tullut yhtään mitään. Saldo olikin sitten kaksi onnistunutta kuvaa Telmasta ja nolla minusta. Päätettiin vain kävellä kaupan kautta kotiin tekemään pizzaa. || Vaasassa on lähiaikoina ollut paljon kauniita talvipäiviä. Täytyy kyllä sanoa, että se on ihan totta, että meillä on Suomen kaunein kampus!  

Olen todella huono kantamaan kameraa mukana ja vaikka joskus se saattaisikin löytyä laukusta, niin harmittavan usein se myös jää sinne. Puhelimella sen sijaan tulee otettua kuvia aika paljonkin! Onneksi tulee, sillä niistä saa hyvin välitettyä arjen ja onpahan paljon muistoja, joita selailla läpi aina silloin tällöin. 

Another Part of London

No nyt niitä loppuja Lontoon kuvia! Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdettiin kiertelemään Camden Townia. Mulle kyseinen paikka on jo pitkään ollut sellainen alue, jolla haluan Lontoossa käydessäni vierailla. Jostain syystä se on kuitenkin aina jäänyt. Nyt taas tilaisuuden koittaessa halusin käydä itse katsastamassa Camdenin kuuluisat kadut ja kojut. Kierreltiin hetkinen ympäri Camden Marketia ja se oli aikalailla täysin sellainen kuin kuvittelinkin. Jos jonkinnäköisiä tavaroita myynnissä ja ihmisiä laidasta laitaan. Yritettiin myös saada muistoksi itsellemme kuva photoboothissa, kuten viime Lontoon reissullakin, mutta molemmat yritykset epäonnistuivat ihan täysin. Se ensimmäinen välähdys aina yllättää ja ihan kuin pientä koppia ei olisi suunniteltu neljälle ihmiselle ja hatulle hah. Camdenista jatkettiin matkaa Primrose Hillille, josta huonon sään takia maisemat eivät olleet ihan niin hulppeat kuin ne normaalisti olisivat. No laitettiin siinä sitten oma mielikuvitus töihin ja kuviteltiin miltä Lontoo olisi näyttänyt aurinkoisella säällä. Vaikka tämän matkan tarkoituksena ei ollutkaan shoppailla, niin illalla pyörähdettiin vielä Oxford Streetillä katselemassa menoa ja käväistiin muutamassa liikkeessä. Lyhyt, mutta ihana reissu Lontooseen. Ja jälleen kerran jätin palan sydäntäni sinne.