Havaintoja Hollannista

Nyt kun vaihtoa on kulunut puolitoista kuukautta, olen hyvin ehtinyt tutkailla hollantilaista kulttuuria ja tehdä omia havaintojani. Hollantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, joten mitään sen suurempia kulttuurishokkeja en ole täällä kokenut. Lähinnä sellaiset pienet asiat (kuten vesihanat, joissa kylmää ja kuuma vettä ei säädetä eri nupeista, tai kunnollinen talojen eristys), joita on pitänyt niin itsestäänselvyyksinä Suomessa ja jotka ovat täällä eri tavalla, ovat välillä hiertäneet eniten. Mutta kaikkeen tottuu ja elo on kaiken kaikkiaan täällä kuitenkin tosi helppoa. Tässä kuitenkin muutama havainto Hollannista.

1. Lounaaksi syödään leipää ja strösseli on normaali asia laittaa leivän päälle

Hollantilaisten perus lounas on leipää jossain sen muodossa. Kaduilla on kioskeja ja ruokakärryjä, joista voi ostaa sämpylöitä mukaan, lounalistoilta löytyy aina kattava valikoima otsikon "tosti" alta ja moni opiskelija kaivaa luentojen tauoilla laukustaan leipäpussin ja jotain levitettä. Opiskelijalle, joka on tottunut syömään parin euron opiskelijalounaan yliopistolla tähän on ollut vähän vaikea tottua, ja monesti vieläkin kannan mukanani vain pientä välipalaa ja syön kunnon ruuan sitten kotona myöhemmin. 

Ihmestystä on myös herättänyt hollantilaisten tapa laittaa strösseleitä leivän päälle. Kyllä, luitte oikein, strösseleitä. Tai niinkuin hollannissa sanotaan "hagelslag". Näitä löytyy kaupoista jokaisessa muodossa ja värissä ja pakkauskoossa. Itsekin on tullut tätä mielenkiintoista välipalaa kokeiltua, ja täytyy sanoa, että en usko, että tämä tapa tulee seuraamaan minua Suomeen asti, vaikka pahimman makeanhimon sillä saakin taltutettua. 

2. Pullojen palauttaminen on pyhä mahdottomuus

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ongelmaan, kun olin kaverini luona Enschedessä. Sunnuntaina piti lähteä palauttamaan edellisen illan illanistujaisten pulloja, ja niitä oli kertynyt eri ihmisten kautta luonnollisesti eri kaupoista. Käveltiin lähimpään Jumboon, jossa tiedettiin olevan pullonpalautusautomaatti ja ajateltiin palauttavamme kaikki pullot helposti sinne. Noh, ei se mennyt sitten ihan niin. Kone hyväksyi ehkä 10% pulloistamme ja loput palautti takaisin meille. Ajateltiin, että ehkä kone hyväksyy vain siitä kaupasta ostetut pullot, joten suuntasimme seuraavaan kauppaan, jossa meitä odotti samanlainen kohtalo. Lopulta löysimme lasinkeräyspisteen, jonne saatiin heitettyä loputkin pullot, mutta tähän seikkailuun saatiin kulutettua helposti reilu tunti. Muiden vaihtareiden kanssa jutellessa on ilmennyt sama homma, ja ilmeisesti koneet hyväksyvät vain tietynlaisia pulloja, ja muut täytyy palauttaa suosilla lasinkeräyspisteeseen. Noh, seuraavalla kerralla viisaampana liikenteeseen.

3. Pyöräilijät on etusijalla, aina ja kaikkialla

Täällä panostetaan todella hyvin pyöräteihin ja niiden kuntoon, joka ei ehkä tule yllätyksenä maassa, jossa pyöriä on enemmän kuin kansalaisia. Kävelyteille saattaa välillä juuri ja juuri mahtua yksi ihminen kävelemään, kun pyöräteille mahtuu mukavasti kaksi ajelijaa rinnakkain. Tämänkin takia koitan parhaani mukaan totuttautua pyörään ensisijaisena kulkuvälineenä, sillä se on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi täällä. Pyörille löytyy myös parkkeja ja telineitä joka nurkan takaa. Suomessa on tottunut parkkihalleihin, niin täällä törmää pyöräparkkeihin. Tosin se pyörien paljous saa hieman heikottamaan haha.

4. Hollantilaiset puhuvat todella hyvää englantia

Itse osaan hollanniksi jo perus tervehdykset sekä kiitokset ja alan ymmärtää muutamia sanoja sieltä täältä - tulee erittäin hyödylliseksi esimerkiksi ravintoloissa ja kaupoissa ruokalistoja sekä tuoteselosteita tavatessa. Oma puutteellinen hollannin taitoni ei täällä kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä hollantilaiset puhuvat keskimäärin todella hyvää englantia. Monesti voisin luulla varsinkin monia nuoria ihan natiivipuhujiksi. Myös yliopistolta löytyi todella monipuolinen valikoima englanninkielisiä kursseja ja kaupungilta löytyy varmasti jotain englanninkielisiä tapahtumia. Hollantilaiset itsekin sanovat olevansa varsinkin nykyään todella kansainvälisiä ja toivottavat mielellään tervetulleeksi ihmisiä ympäri maailmaa opiskelemaan ja työskentelemään. 

5. Säätila voi vaihtua hetkessä ja tuuli vetää vertoja Vaasalle

Meren rannalla asuessa on tottunut siihen, että säätila osaa olla arvaamaton ja tuuli puhaltaa parhaimmillaan muutaman tahattoman sivuaskeleen kävelyyn. Mutta ai että, täällä vedetään vertoja jo Vaasallekin. Tunnin sisään voi parhaimmillaan todistaa auringonpaisteen, myrskytuuleen ja kaatosateen, ja sitten kierto alkaa alusta. Joten älkää olko niinkuin minä ja unohtako pakata sadetakkia mukaan lähtiessänne Suomesta. Se on ensimmäinen asia, joka pakkauslistaan kannattaa kirjoittaa. Kotoa lähtiessä kannattaa myös ottaa mukaan sekä aurinkolasit että sateenvarjo ja pyöräillessä saa työskennellä välillä aika kovaa vastatuulta vastaan. Ja jotenkin kummasti se on aina vastatuuli ihan sama mihin suuntaan polkee. 

6. Visa ja Mastercard eivät aina pelaa ja cash is not always the king

Tiesin jo ennen tänne lähtöä, että Visa, MasterCard ja muut meille suomalaisille tutut kortit eivät välttämättä toimi Hollannissa ihan jokaisessa kaupassa. Syynä se, että hollantilaiset korttikoneet saattavat mieltää ne kaikki luottokorteiksi, ja täällä pelaavat vain pankkikortit. Olen kuitenkin MasterCardilla pärjännyt yllättävän hyvin ja vain muutaman kerran on tullut eteen tilanne, jolloin kone ei ole suostunut korttia lukemaan. Tämän vuoksi on ollut hyvä kantaa mukana aina jonkin verran käteistä. Kuitenkaan esimerkiksi monet ravintolat eivät hyväksy käteistä, jolloin ollaan aina vähän jännän äärellä, että meneekö se korttimaksu tällä kertaa läpi. Ikäviltä tilanteilta ollaan kuitenkin vältytty, ja aina on joukossa joku, jolla joko toimii kortti tai löytyy sopivasti käteistä.  Vinkkinä myös, että busseissa ei pysty ostamaan lippua käteisellä, vaan maksu tarvitsee suorittaa kortilla. Onneksi bussit hyväksyvät myös ainakin Masterin. Orientaatiopäivillä meille kerrottiin myös, että täällä pystyy helposti avaamaan hollantilaisen pankkitilin ja näin saamaan Maestro-kortin, joka on täällä se päämaksuväline. Itse tätä ei ainakaan ole tarvinnut tehdä!

Ihmetyksen aiheita on siis riittänyt, mutta puolitoista kuukautta on kulunut aivan siivillä ja Utrechtista on tullut nopeasti itselle kotoisa kaupunki, jossa viihtyy päivästä toiseen. Onnitellut vielä jokaiselle, joka jaksoi kahlata tämän kirjoituksen loppuun asti, sillä tekstiä näköjään pukkasi vähän enemmän. Muistan kuitenkin itse etsineeni ennen vaihtoon lähtöä mahdollisimman paljon tietoa tulevasta kohdemaastani, joten toivottavasti tästä on apua edes jollekin Hollantiin lähtöä suunnittelevalle :)

Reissailua ympäri Hollantia

Huh, toistan kyllä itseäni pahemman kerran, mutta mihin aika oikein vierii? Kuukausi vaihtoa jo takanapäin ja tässä on tullut reissattua ympäri Hollantia. Reilu viikko sitten lähdettiin ESN:n järjestämälle reissulle Leideniin. Yllätyksenä matkan varrella tuli myös muutaman tunnin pysähdys Rotterdamissa, joten päivässä tulikin nähtyä kaksi eri kaupunkia. Leiden ja Rotterdam olivat kyllä kuin päivä ja yö arkkitehtuurinsa ja tunnelmansa puolesta. Rotterdam muistutti enemmän suurkaupunkia ja Leiden oli sellainen "perinteisemmän" hollantilaisen kaupungin näköinen kanaaleineen ja vanhempine taloineen. Molemmista kaupungeista ehdittiin nähdä vain pieni vilahdus, joten täytyy varmaan suunnitella uutta reissua jossain kohtaa kevättä. Rotterdamissa käytiin katsastamassa kuvissakin vilahtavat Cube Houset sekä vastapäätä sijaitseva Food market. Pidemmälle ei ehditty, sillä meille oli varattu aika Stroopwafel-työpajaan. Stroopwafelit ovat perinteisiä hollantilaisia herkkuja; vohvelikeksi, jonne tulee väliin karamellimaista täytettä (hollanniksi "stroop"). Näistä on muodostunut mun go to -herkku täällä. Vohveleiden jälkeen laitettiin nokka kohta Leidenia, jossa meitä odotti museovierailu ja pari tuntia vapaa-aikaa, jonka jälkeen kokoonnuttiin koko porukalla syömään perinteistä hollantilaista ruokaa eli lättyjä, joiden sisään on leivottu jotain. Itselläni täytteenä oli juustoa ja tomaattia. 

Viime viikonlopun vietin lähellä Saksan rajaa Enschedessä, jossa ystäväni viettää omaa vaihtokevättään. Vaikka on ollut mahtavaa tutustua viimeisen kuukauden aikana uusiin ihmisiin, niin kolme päivää tutussa seurassa teki todella hyvää. Oli ihanaa vaan päivittää kuulumisia ja viettää aikaa yhdessä. Nyt uusin voimin kohti maaliskuuta ja vaihdon toista kuukautta!

 

Brunsseja ja pyöriä

Päivät kuluu todella nopeasti, ja vaikka takana on vasta vähän reilut pari viikkoa, niin tuntuu, että olisin ollut täällä jo pari kuukautta. Tekemistä riittää joka päivälle ja kalenteri alkaa täyttyä kevään osalta aika nopeasti. Aluksi ajattelin, että viisi kuukauttahan on pitkä aika, mutta nyt alan jo miettiä, että miten ehdin tehdä kaiken mitä haluan! Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että alan selvästi jo sopeutua tänne ja ylipäätään tottunut ajatukseen, että Utrecht on nyt kotikaupunkina tämän kevään. Kadut alkavat olla jo tuttuja, kurssit ovat täydessä vauhdissa ja koko ajan tutustuu mahtaviin ihmisiin. Oma kaveriporukkakin alkaa jo pikku hiljaa muodostua, joka tuo sitä omaa tukea ja turvaa. Ja mikä parasta, uudet kaverit ovat yhtä innoissaan brunsseista ja museoista kuin minä! Eli seuraa näihin aktiviteetteihin varmasti löytyy. Juuri eilen naureskelin, että mulle ei täällä selvästi ole suurimpana prioriteettina tutustua Utrechtin yöelämään, vaan löytää kaupungin paras brunssipaikka. Ja yhdessä kuvassa vilahtava Frenchie Café todellakin ansaitsee kunniamaininnan! Ajattelin, että voisin myöhemmin keväällä esitellä vähän enemmän Utrechtin ravintola- ja kahvilatarjontaa, sekä muitakin vinkkejä kaupunkiin matkaavalle. Tällä hetkellä oma tietämys on vielä aika alhaisella tasolla, kuten arvata saattaa. 

Ehdittiin viikko sitten poiketa muutaman tytön kanssa Amsterdamissa. Hypättiin luennon jälkeen junaan ja puolen tunnin päästä oltiinkin jo Amsterdamin keskustassa. Juna suuntaansa maksaa kahdeksan euroa, eli ei siis mitenkään huono diili. Kevään mittaan tulee varmasti tehtyä useampikin visiitti Amsterdamiin, sillä matka on niin helppo. Tällä kertaa vaan kävelimme ympäriinsä ja kävimme syömässä. Tulevaisuutta varten meillä on ylhäällä jo muutama potentiaalinen ravintola sekä lista museoista, joissa haluamme vierailla. Tuli käveltyä myös kuuluisan Red Light Districtin läpi, mutta keskellä päivää paikka ei kovinkaan vahvasti eronnut muistakaan kaduista. Yritysten ja hotellien tarjonta oli vaan hieman erilaista. 

Ainiin! Nyt on pyöräkin hankittuna, eli olen askeleen lähempänä hollantilaiseksi muuttumista.Vaikka aluksi vähän arastelinkin pyörän hankkimista ja liikenteen joukkoon sukeltamista, niin nyt se ensimmäinen askel on otettu! Tänne on tullut täysi kevät ja auringon paistaessa pyöräily on itse asiassa ihan hauskaa. Tavoitteena onkin saada pyörästä itselleni se luonnollinen ensimmäinen valinta kulkemisen suhteen ja jos ei muuta, niin Suomeen palatessa reisilihakset ovat ainakin saaneet kovan treenin. Mutta jos jotain olen oppinut, niin kääntymisen osoitus kädellä on yhtä tärkeää kuin vilkun käyttäminen ajaessa. Muuten ollaan helposti renkaat solmussa. Omalle kohdalle ei onneksi vielä ole haavereita sattunut, mutta täytyy sanoa, ettei liittyminen risteyksestä pyörämassan joukkoon tai vaihtoehtoisesti pyörämassasta poistuminen, ole aina ihan helppoa

Terveiset sateisesta Utrechtista!

Täällä on tullut oleiltua nyt vähän alle viikko ja pää on aivan pyörällä kaikesta uudesta. Alan pikku hiljaa hahmottaa kaupungin keskustaa ja muihin vaihtareihin on tullut tutustuttua yliopiston orientaatioissa. Kaiken kaikkiaan kuva kaupungista on tällä hetkellä todella positiivinen, vaikka pieni koti-ikävä iskee aina välillä. Vaikka viihdynkin täällä hyvin, niin se oman tukiverkon puuttuminen tuntuu välillä vähän haastavalta. Onneksi tulevalle viikolle on luvassa paljon erilaisia tapahtumia ja esimerkiksi ESN introduction -tapahtumat sekä BuddyGoDutch-ilta. Siellä on tarkoituksena löytää kansainvälisille opiskelijoille oma hollantilainen "buddy", jonka kanssa voi tutustua kaupunkiin, viettää aikaa ja käydä yhdessä järjestön tapahtumissa. Kuulostaa siis ihan mielenkiintoiselta. Täällä tutustuu melkein joka päivä uusiin ihmisiin, joten eiköhän se oma tukiverkko tule tännekin rakennettua pika puoliin.

En ole kuitenkaan vielä ihan täys hollantilainen, sillä oma pyörä uupuu! Täällä on palvelu nimeltään Swapfiets, jonka kautta pystyy vuokraamaan pyörän vain 12:lla eurolla kuussa, joten tämä on aivan täydellinen henkilölle, jonka tarkoitus on oleilla täällä vain muutama kuukausi. Ei tarvitse miettiä pyörän ostamista tai sen myymistä vaihdon jälkeen. Vielä kun vaan uskaltaisin lähteä polkemaan tuonne ammattilaisten joukkoon tien tukkeeksi. Täällä ei todellakaan ole vauhdista puutetta ja hollantilaiset lapsista vanhuksiin pyöräilevät ihan kaikkialle, säästä ja kantamuksista riippumatta. Onneksi bussit ovat todella helppoja ja yksinkertaisia, joten pärjään niille siihen saakka, kunnes kerään tarpeeksi rohkeutta lähteä seikkailemaan pyöräteille. Kyllähän sekin täyty kokea! Ehkä sitten, kun pahimmat sateet lakkaavat. Vaikka tosi hollantilainenhan ei sateesta piittaa.

Tänään on ollut pitkä, mutta ihan mukava päivä. Aamulla suuntasin kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi. Jokaisen, joka viipyy Utrechtissa pidempään kuin neljä kuukautta, on pakko tehdä tämä. Koko prosessi oli onneksi todella helppo ja siihen taisi mennä yhteensä viisitoista minuuttia. Tämän jälkeen etsiskelin mukavan kahvilan, johon menin opiskelemaan ennen luennon alkamista. Täällä on aika kova tahti ja opiskelijoilta odotetaan paljon ja tehtävää riittää. Illalla käytiin vielä muutaman vaihtaritytön kanssa syömässä.  Nyt olen sen verran väsynyt, että taidan lukea muutaman sivun seuraavalle luennolle ja painua sen jälkeen pehkuihin. 

Kohta mennään!

Noniin, matkan alkuun enää yksi kokonainen päivä! Jännitys, mutta samalla innostus alkaa olla jo aika kova! Pakkaukset on tällä hetkellä aika kunnossa, enää tarvitsee varmistaa, että kaikki tarvittava on mukana ja viime hetken tarkastus, etten ole pakannut laukkuja täyteen kaikkea turhaa. Täytyy myöntää, että aika paljon sai kyllä karsia tavaroita ensimmäiseltä pakkauskierrokselta. Mutta nyt on laukut painorajoitusten sisällä. Otan mukaani yhden isomman matkalaukun, yhden pienen matkalaukun sekä Kånken-repun. Eiköhän näillä Hollantiin asti selvitä.

Paljon on tullut jo infoa ja tapahtumia ensimmäiselle parille viikolle, eikä varmasti tule käymään aika pitkäksi. Odotankin jo, että pääsen kunnolla tutustumaan kaupunkiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Eniten jännittää, että miten osaan kulkea kaupungissa ja selviän ajoissa kaikkialle. Eiköhän nämäkin kaikki kuitenkin selkene ajan mittaan, ja kohta tunnen kaupungin kuin omat taskuni (laitetaan kaikki sormet ristiin).

Jännittävintä on kuitenkin ajatus siitä, että lähden yksin viideksi kuukaudeksi ulkomaille. Olen lentänyt yksin ennenkin, joten sen kanssa minulla ei ole ongelmia, vaikka en lentämisestä niin erityisesti pidäkään. Eniten ehkä murehdin, että tutustunko kuinka nopeasti ja kuinka hyvin muihin vaihtareihin, millaiset kämppikseni ovat, lähteekö arki rullaamaan ja kuinka kovaa koti-ikävä iskee jossain kohtaa. En epäile hetkeäkään ettenkö selviäisi yksin, mutta kaikennäköiset ajatukset ehtii tässä jännityksessä vilistä pään sisällä. Onhan sitä ennenkin tullut muutettua vieraaseen kaupunkiin, mutta silloin pysyttiin Suomen rajojen sisällä ja kaupungissa oli jo vanhoja tuttuja opiskelemassa tai samaan aikaan muuttamassa. Nyt vaan täytyä poistua siltä kuuluisalta mukavuusalueelta ja ottaa härkää sarvista! Odotan mahtavaa kevättä, mutta lähden matkaan realistisin ajatuksin. Ja onneksi kaverit ovat junamatkan päässä ja perhe pääsee nopeasti vierailulle. 

Seuraavan kerran kun tänne blogin puolelle ehdin jotain rustailla, niin se tapahtuukin Hollannin maaperältä. Mun seikkailuja voi seurata reaaliaikaisemmin myös Instagramin puolelta (@sannimatilda). Hui, kohta mennään!

Määränpäänä Utrecht

Vaihtokohteeksi mulle valikoitui Utrecht, joka on neljänneksi suurin kaupunki Alankomaissa. Jos haluaa verrata Suomen kaupunkeihin, niin Utrecht on asukasluvultaan vähän suurempi kuin Tampere, noin suurin piirtein 100 000 asukkaan verran. Eli kovin suurta muutosta ja shokkia ei sen suhteen onneksi tule olemaan. Sijainnista saa vähän vihiä jos sanon, että junalla matkaa noin puolessa tunnissa Amsterdamiin. Välimatkat eivät kuitenkaan ole muuallekaan Alankomaihin kovinkaan pitkiä. Omaa lähtöä helpottaa kun tiedän, että toiselle puolelle Alankomaita vaihtoon menevä ystävä, on vain kahden tunnin junamatkan päässä. Oon jo kauan halunnut päästä käymään Amsterdamissa ja Alankomaissa ylipäätään, joten juuri tämä vaihtokohde on mulle kyllä toiveiden täyttymys.

kuva täältä

Yliopisto, jossa seuraavat viisi kuukautta opiskelen, on Utrecht University. Pienten googlailujen jälkeen mulle selvisi syksyllä, että se on maan vanhimpia yliopistoja ja myös Alankomaiden paras. Eli päädyn kovatasoiseen joukkoon siis. Olen myös kuullut, että työmäärällisesti Alankomaissa vaaditaan vielä enemmän kuin Suomessa. Ja täytyy myöntää, että näin ylisuorittajana vähän jännittää se, miten osaan jättää stressini Suomen maalle vaihdon ajaksi. 

Utrechtista olen kuullut kaupunkina paljon hyvää ja se on ilmeisesti erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki. Eikä ihmekään, sillä siellä sijaitsee paljon eri korkeakouluja ja luonnollisesti myös opiskelijoita eri puolilta Hollantia ja jopa maailmaa. Koska Utrecht on niin suosittu opiskelijakaupunki, varoiteltiin jo etukäteen, että kämpän löytäminen voi olla aika työmaa ja etsintää täytyy mahdollisesti laajentaa lähikuntiinkin. Oman asutukseni vaihdon ajalle löysin HousingAnywhere-sivuston kautta ja se sijaitsee noin 20min pyöräilyn päässä keskustasta, jossa suurin osa Humanistisen laitoksen kampuksista ilmeisesti sijaitsee. Korjatkaa jos olen väärässä! Itseni lisäksi asunnossa tulee asumaan kaksi muuta kansainvälistä opiskelijaa, mutta heistä en tiedä sen enempää ennen kun törmätään asunnolla. Asunto on aika kallis, mutta yleinen hintataso vuokrissa on Utrechtissa aika korkea suuren kysynnän vuoksi. Onneksi vuokrasoppari sisältää kuitenkin veden, sähkön sekä netin, joten oma elämä helpottuu sillä satakertaisesti. 

Mitä sitten opiskelen nämä seuraavat viisi kuukautta? Kuten tuolta varmaan aiemmin pystyi päättelemään, opiskelen Humanistisella laitoksella ja aika lailla kulttuurin ja median opintoja. Kurssikuvaukset kuulostivat tosi mielenkiintoisilta ja täytyy sanoa, että odotan niitä jo innolla. Tällä hetkellä opiskelumotivaatio on oman kanditutkintoni viimeisiin kursseihin aika lopussa, mutta toivottavasti se herää taas vaihdossa. Vaikka siellä on varmasti paljon muutakin tekemistä kuin viettää aikaa nenä kirjassa kiinni. Voin kertoa kursseista vielä lisää sitten, kun ne alkavat ja saan niistä vähän enemmän käsitystä.

Tässä nyt tällainen aika tiivis mutta kattava paketti siitä, mitä mun ensi kevät tulee pitämään sisällään :D Jos teille tulee jotain kysymyksiä mieleen tai haluatte kuulla jostain tietyistä asioita, niin jättäkää kommenttia!

ps. Tulen varmasti viittaamaan kyseiseen maahan aika sekaisin Hollantina ja Alankomaina näissä mun kirjoituksissani. Vaikka tiedänkin mikä ero nimityksillä on, niin jostain syystä Hollanti on iskostunut omaan päähän tiukemmin. :D Paikan päällä saakin olla sitten tarkkana, että muistaa käyttää Netherlands-ilmaisua.

Hollanti kutsuu!

Noniin, mites tämä homma toimikaan. Kaipuu näppäimistön ääreen on joinakin päivinä ollut suuri, mutta mitä useampi kuukausi kuluu, sitä suurempi kynnys on taas kirjautua sisään Bloggeriin. Nyt otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja seuraavana keväänä löytyykin suuri motivaattori kirjoitella tänne edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Kevätlukukauden 2019 vietän vaihdossa Hollannissa, Utrechtissa! Haluan jakaa vaihtokokemuksen tänne blogin puolelle perhettä, ystäviä, toisia vaihtoon lähteviä ja muita uteliaita varten. Ja haluan myös pitkästä aikaa jatkaa itselle rakasta harrastusta, kirjoittamista. Ehkä blogin päivittäminen myös saa muistamaan kaivaa sen kameran laukusta useammin kuin kerran kuukaudessa. En kuitenkaan halua ottaa tästä julkisesta päiväkirjastani sen suurempaa stressiä, vaan kirjoittelen tänne fiiliksen mukaan sen minkä ehdin. Laitetaan sormet ristiin, että kirjoitusinto kuitenkin vie mukaansa ja rustailen tänne mahdollisimman paljon!

Helmikuun ja lähtöpäivän lähestyessä alkaa jännitys kasvaa aika samassa suhteessa. Suurin osa ennen lähtöä hoidettavista käytännön asioista mulla on aika hyvin jo kasassa ja niistä ajattelin kirjotella vielä oman postauksensa jossain kohtaa. Hollannin alkeet -kurssi on myös työn alla ja pakkausstressi alkaa olla aika läsnä. Matkalaukun tosin voisin käydä vielä ostamassa, siitä voisi olla suuri apu. Nyt voin tosin ruksia to do -listalta jälleen yhden asian pois tämän postauksen kirjoittamisen myötä. Ajattelin vielä ennen vaihtoa kirjoitella käytännön asioiden lisäksi vaihtokohteestani ja fiiliksistä koko homman suhteen. Eli kiinnostuneet pysykää kanavalla!

Tot ziens!